Paluumuuttajat – 2/2: takaisin Rakettiin

 
 

Kysyimme kahdelta Rakettitieteen paluumuuttajakehittäjältä, miten he päätyivät Rakettitieteelle, miksi he lähtivät ja mikä tärkeintä – miksi he astuivat takaisin Rakettiin. Postauskimaran päättävässä osassa paljastuu, miksi koodi ei ollutkaan aidan toisella puolella tarpeeksi vihreää. 

Osa 1/2: Mikäs siellä vihertää?

Blogisarjan ensimmäisessä osassa esittelimme kaksi bumerangiamme, Jyri Juujärven ja Edvard Majakarin, kertasimme heidän uransa ja kerroimme, miksi he jättivät Rakettitieteen. Tässä osassa tarjoillaan pihvi eli valotamme, mitkä syyt ajoivat porsaat lopulta kotiin. 

Miksi takaisin Rakettiin?

Jyri Rakettitiede

Jyrille oli Raketista lähtiessä selvää, että hän palaa jossain vaiheessa, koska Rakettitieteellä on “loistavat tyypit, hyviä asiakkaita ja hyvä palkka”. Paluuta vauhdittivat hänelle tarjottu kiinnostava projekti ja toimiva etätyömahdollisuus.

Lyhyiden virsien ystävänä Jyri kiteyttää paluunsa näin: “Jo start-up-reissulle lähtiessä oli selvää, että palaan jossain vaiheessa. Korona-aika latisti start-upin tunnelman, koska etätyö ei siellä toiminut kovin hyvin. Raketitieteellä puolestaan avautui mahdollisuus todella kiinnostavaan asiakasprokkikseen. Olimme saaneet tiimissä valmiiksi ison projektin, joten mitään hommia ei varsinaisesti jäänyt kesken, vaikka vaihdoinkin maisemaa.”

Ediä jäi lähdöstä asti kaihertamaan tietynlainen ammattiylpeyden puuttuminen.

“Eräs jo edesmennyt proffa sanoi joskus luennon alussa, että ohjelmistojen tekeminen on kansanperinnettä, taidetta ja tiedettä, usein viimeistä kaikkein vähiten. Hyvin luova ala siis, mutta toisin kuin tästä voisi päätellä, harmittavan yleistä tuntuu olevan välinpitämätön asenne ohjelmistotuotannon ydinasiaan: ohjelmistojen suunnitteluun ja koodaukseen.”

Hän täsmentää, ettei tarkoita alan ihmisten olevan epäammattimaisia tai laiskoja. Hän iloitsee kaikissa duuneissaan olleen ihmisiä, joilta on voinut oppia uutta, eikä ikäviä kollegoita ole osunut kohdalle. 

“Tarkoitan jonkin sellaisen puutetta, mitä ajattelemme italialaisella isoäidillä olevan tämän valmistaessa rakkaudella ruokaa perheelleen,  miten Bushidon vakavasti ottava samurai suhtautuu miekkaansa, tai miten Aston Martinin insinöörit laittavat henkilökohtaisen allekirjoituksensa moottoriin tarkistettuaan sen”, Ed vertaa.

Kyse on siis tietynlaisen kulttuuriin vaalimisesta, siitä että välittää koodista, jota kirjoittaa. 

“Rakettitieteellä on samanhenkistä porukkaa. Pidän firman ajatuksesta ratkaista ongelmia, joissa koodi on vain pieni osa ratkaisua. Usein kyse on paljon enemmästä, siitä että uskaltaa nostaa tarvittaessa kissoja pöydälle tai olla mukana vaikuttamassa suotavaan kehityskulttuuriin.”

Lisäksi kollegat ovat terävä-älyisiä ja osaavia. “Mokomat eivät edes tyydy siihen, vaan opettelevat koko ajan lisää”, Ed naurahtaa. “En jaksaisi enää olla hetkeäkään firmassa, jossa ihmiset ajattelevat,  että tietävät tarpeeksi asioista. Oppimishaluiselle tyypille Rakettitiede on loistava paikka olla töissä.”

Edvard Rakettitiede

Ed arvostaa Rakettitieteellä ennen kaikkea terävä-älyisiä ja aitoja kollegoita. Hänen mukaansa myös palkalla ja mahdollisuudella valita työnsä on iso merkitys. “Se, että voi tehdä vain hommia, joita oikeasti haluaa, on win-win-win niin asiakkaalle, konsultille kuin myös Raketille”, Ed sanoo. 

Onko kaikki nyt hyvin?

Paluu herätti molemmissa kehittäjissä positiivisia tunteita. 

“Helpottuneisuutta ja ennen kaikkea iloa, jopa onnellisuutta”, Ed tuumaa ja jatkaa: “Kliseistä tai ei, tuntui siltä, kuin olisin palannut kotiin.”

Jyri listaa myös innostuksen ja jatkaa: “Jännitystäkin oli mukana, koska asiakas oli aivan uusi ja projekti kunnianhimoinen.”

No mites menee kuherruskuukausien jälkeen, vieläkö lempi leiskuu?

“Olin jo vähän väsynyt taistelemaan tiettyjen teknisten ongelmien kanssa ja kuten usein, ne tulivat takaisin toisessa muodossa uusissa töissä. On kuitenkin hyvä, että tulee kerratuksi se, ettei ongelmia kannata yrittää paeta vaan ratkaista”, Ed summaa.

Hän jatkaa: “Ja tosiaan se, että voin puhua suoraan johdon ja muidenkin kanssa mistä vain luottaen siihen, että asiat järjestyvät. Se on ihan älyttömän paljon, ja sille on vaikea laittaa hintalappua.”

Jyrilläkin on kaikki reilassa. “Tärkeintä on asiakasprojekti ja se, että Raketilla osataan pitää toiminta sopivan yksinkertaisena. Myyntitilanne ja uuden asiakkaan haastattelut ovat hieman stressaavia, mutta niitä ei tällä alalla voi välttää. Yleensä ne ovat sujuneet hyvin.”

Aikuisten työpaikka

Molemmat ovat vakuuttuneet siitä, että Rakettitieteen vahvuuksia ovat  uniikki kulttuuri, terävät työkaverit, hyvät asiakkaat ja hyvä palkka.

“Palkalla ja mahdollisuudella valita työnsä on iso merkitys. Se, että voi tehdä vain hommia, joita oikeasti haluaa, on win-win-win niin asiakkaalle, konsultille kuin myös Raketille”, Ed sanoo. 

Hän kiittelee myös sitä, ettei firmassa ole  jäykkää ja noloa pönötystä. 

“Ihmiset ovat aitoja. Vaikka kaikkien kanssa ei olisi kaveri, monen kanssa on hirveän helppo tulla toimeen, koska kukaan ei tunnu esittävän mitään. Asioita tehdään vain, jos niissä on järkeä. Rakettitieteilijät ovat hiton fiksuja tyyppejä, mutta silti ihan tavallisia ihmisiä. Aika monta asiaa pitää olla kohdallaan, ettei tarvitse luoda jotain alter egoa ja esittää muuta kuin on. Sellainen ‘mitähän toi ajattelee, jos kysyn tällaista, pitää varmaan tyhmänä’ loistaa poissaolollaan, ja se ei ole kovin yleistä.”

Jyri komppaa Ediä: “Loistavat tyypit, hyviä asiakkaita ja hyvä palkka. Rakettitiede on aikuisen ihmisen työpaikka, ja hyvä niin." 

Emme me pure

Edin sanainen arkku ei hiljene haastattelun lopussakaan, sillä hän haluaa nostaa esiin vielä yhden tärkeän pointin:  “Vaikka meillä on osaavaa porukkaa, niin kukaan ei pure. Jos mietityttää, kannattaisiko poiketa juttelemassa, niin suosittelen todella lämpimästi! Jos sinulle sanottaisiin jostain syystä ei, niin annamme kuitenkin vinkkejä, mitä steppejä kannattaisi seuraavaksi ottaa tai miten ura rakettitieteilijänä voisi olla myöhemmin mahdollista.”

Kiikarissa kiinnostavat projektit, osaavat kollegat ja hyvä palkka? Lue lisää!